Napapaidan ja kirppismyynnin haasteellisuus.


 

Huusin joku aika sitten eBaysta The Ramones-paidan, secondhand-sellaisen. Ja maksoinkin siitä ihan käyvän hinnan ja postikulut päälle. Sitten kun postipoika toi paidan niin en ihmetellyt enää yhtään että miksi joku halusi siitä eroon. Se paita oli sitä ihanaa 2000-luvun alkupuolen akkain mallia joka sekä liian lyhyt että kummallisen mallinen – sellanen kapeanmallinen paita jossa on levenevä ja lyhyt helma ja joka ei sovi minkään kanssa paitsi ehkä niiden millenium-persvakofarkkujen jotka päällä mennä piiperrettiin stringit loistaen ja jenkkakahvat farkunkauluksen ja paidanhelman välistä iloisesti kurkkien. Sovittelin paitaa sitten aikani (sovittelu on inhottavaa silloin kun mikään ei sovi) ja epäonnistuneesta sovittelusta turhautuneena menin ja nappasin ne iänikuiset sakset räpylään ja leikkasin sen tyhmän lyhyen leveän helman pois. Täten sain ah niin muodikkaan napapaidan, joita rakastan. No en rakasta.

Koska paidassa on hieno printti, sitä täytyy kuitenkin käyttää ja koska olen siveä rouva enkä halua paljastella napaani edes napapaitaa käyttäessäni niin katsoin parhaaksi pukea napapaidan kanssa 80-luvun kainalovyötäröhameen. Ja printti näkyy, napa ei. Nerokasta. Jos näytän kuvissa väsyneeltä niin se johtuu siitä että väsytti. Lisäksi satoi vettä.

retrotyyli, 80-luku

Ramones-paita ebaysta, hame kirppislöytö (merkki Weekend, made in Finland :D), laukku niinikään kirppislöytö ja kengät Homo&Ämmästä. Ai niin, ja ihastuttava muovinen vyö on ostettu jostain lasten osastolta joskus vuonna Kekkonen.

Sitten siihen kirppismyynnin dilemmaan. Varasin kirppispöydän maanantaista alkaen ja tänään sai viedä jo sälää sinne. Mulla on jokunen boxi pyöriny pitkin kämppää pari kuukautta odottamassa kirppikselle vientiä ja uskokaa pois että ne tyhmät pölyä keräävät pahvarit täällä yksiön lattialla (ei ne muualle mahdu!) on ottaneet mua kupoliin. Vaatekaappi uhkaa myös räjähtää joten sieltä piti karsia tavaraa poies ja jotain muuta sälää nurkista myös. Tänään hinnoittelin ja vein pöytään ensimmäisen erän.
No mikä kirppismyynnissä on vaikeaa? Se ei ole hinnoittelu. Se ei ole se että joutuu roudaamaan tavaraa kotoa kirppikselle, ei edes se että teen sen reissun omin jaloin taapertaen. Ei paskaisen häkkivaraston tonkiminen, eikä vaatekasojen pyykkääminen. Se ei ole se että pöytä sotketaan asiakkaisen toimesta ja se täytyy käydä järjestämässä ja noukkia omia tavaroita naapurin pöydästä ja naapurin tavaroita omasta. Ei se, että joku lapsi pyyhkii räkää myytäviin tavaroihin kirpparilla. Eikä se että 3 euroa maksavat aurinkolasit pöllitään.

Vaan se että mulla on tunneside lähes kaikkeen mitä omistan ja nekin vaatteet joita en pidä on piinaavan tuskaisaa antaa pois. Pähkään joka ikisen vaatteen kanssa huomattavan pitkän ajan ja vaikka totean sen itselleni käyttökelvottomaksi niin sisäinen kateellinen psykohoroni raivostuu ajatuksesta että joku toinen käyttää MUN paitaa ja se paita voi vielä PUKEA HIENOSTI sitä ihmistä, stna666! Yritän kovasti rauhoitella sisäistä rageämmääni että ”eikö se ole vain kiva että Paavo-shortsit (jotka ei mulle enää sovi) ja Liisukka-kassi (jota pidän rumana) saa hyvän uuden kodin ja rakastavan emännän tai isännän” mutta kyllä se silti vähän vaivaa. Paavo-shortsit oli mun kanssa silloin kun menin kielitaidottomana väärään junaan Japanissa ja Liisukka oli ihan varmana mukana silloin kun olin Tammerfesteilla katsomassa Juhani Markkolaa jolla on se yksi hyvä biisi. Unhohtaakohan ne mut?
Homman vaikeutta ei ainakaan vähennä se että Hidelläkin on kiintymyssuhde mun vaatteisiin – ”Et sä tota voi myydä, toi on niin söpö, säästä se meidän lapsille”. (Onnellisia lapsia varmaan – ”ethän sä mitään uutta tarvi kun kato hei täällä on 657 laatikollista hienoja vaatteita” ja sit niiden päälle tungetaan mamman vanha vaatevarasto vuodelta juissi).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muun muassa nämä tuottivat ongelmia. Japanista ostettu hellemekko joka on liian riemunkirjava, Dieselin vanha paita joka on liian pinkki ja Amidala-toppi joka on inhottavaa materiaalia. Kirppikselle päätyi Amidala-toppi vaikka se onkin Star Wars-merkkivaate ja Star Wars-esineistä ei missään nimessä tulisi luopua. Hellemekkoa ja Diesel-toppia voin pitää vaikka mökillä. (Mekkoa ei vaan pystynyt hylkäämään, ostin sen samana kesänä kun aloin oleen aviomieheni kanssa eikä tollasta ysäripaitaa saa enää mistään)!!!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja Bradley-nuketkin näyttää sentteriä mulle kun olen ilkeä ja hankkiudun eroon näistä ja pidän muutaman muun. Ostaja olkoon näille kiltti.

kirppis

Kirppismyynnin tekee haasteelliseksi myös se että kun kirppiksellä joutuu käymään, sieltä saattaa joku asia haluta mukaan vaikka tarkoitus olisi *tyhjentää* kaappeja.

Nyt mä otan _teini_lonkeron (se on mun lempparia, se ”ykkös”lonkku) ja nautin South Park-festareiden annista. Musa kuuluu hyvin kun avaan ikkunan. Eka vähän harmitti kun ei tullut hankittua lippuja sinne, mutta nyt enää ei harmita kun ulkona tulee vådaa. Lällällää.

Ai niin, pelaan Tamagotchia. Se on kivaa. Tamagotchi on mun stressilelu.

Ai niin, pelaan Tamagotchia. Se on kivaa. Tamagotchi on mun stressilelu.

Briefly : Cut a stupid shaped top into a crop top and wearing it with a high waisted eighties skirt to avoid showing my belly😀 . Also, gonna sell stuff in the secondhand shop and it is difficult for me to get rid of my items because I get emotionally attached to everything. The dolls have middle fingers up coz they are mad at me for giving them away.

4 kommenttia artikkeliin ”Napapaidan ja kirppismyynnin haasteellisuus.

Kommaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s