Tytöt, pojat, eläimet, pakkelit ja pyykit


Tää juttu tuli mieleen vaan siitä kun mulla oli ”poikien vaatteet” päällä tänään! Poikien vaatteet on mukavat päällä, ainakin nämä.

Mulla oli taannoin kaverin kanssa puhetta siitä kuinka raskasta 80-90-luvuilla oli olla tyttö. Tai siis jos oli normaali tyttö niin ei kai siinä mitään, mutta jos oli poikamainen tyttö tai sellanen ADHD-tyttö (poikien vamma!) kuin mä, niin sitten ei ollut kivaa.

Mun piina alkoi jo päiväkodissa, käänteentekevä vuosi taisi olla 1984 kun olin ehtinyt kunnioitettavaan viiden vuoden ikään ja aloin ymmärtää olevani itsenäinen ihmisyksilö. Päätin tyttöjen roolileikeissä että en tahdo olla Minni Hiiri, vaan olen Mikki, tai Hämähäkkimies. En tykännyt leikkiä myöskään kotia enkä nukeilla, enkä piirrellyt prinsessoja, vaan piirtelin autoja, eläimiä ja Los Angelesin Olympialaisten kisamaskotin kuvia (”Olumpiat” oli mun lemppariasia ainakin tuon yhden kesän). Tytöille ei toki kelvannut se että tyttö esittää poikahahmoa tai piiretelee ”poikien” juttuja, joten mulle jäi vaihtoehdoksi leikkiä poiken kanssa. Kun pojat leikki merirosvoja, niin mä en saanut olla edes perämies (koska olin tyttö) vaan olin se mustekala jonka piraatit kiskoivat ylös jorpakosta ja söivät pois. Lisäksi päiväkodin tädit urputtivat vanhemmilleni siitä kun olin niin kamalan villi – siis villi TYTTÖ. Kun eihän tyttö saa olla villi.

Peruskoulussa pahinta olivat (alkavien sosiaalisten pelien lisäksi) liikuntatunnit. Haloo, nauhavoimistelua, telinevoimistelua ja trikoinen jumppapuku. Kuolettavin isku sielulle oli kuitenkin se kun pojat pääsivät pelaamaan jääkiekkoa ja tytöt joutuivat harjoittelemaan _taitoluistelukuvioita_ , voi Pyhä Yrjänä sentään, en vielä tänä päivänäkään saata katsoa taitoluistelua. Olin muutenkin vähän pihalla tyttöjen jutuista (ei sillä että olisin pitänyt tyttöjä pahoina – pojat ne vasta ällöttäviä räkäpaskahirviöitä olikin). Tiesin kyllä kuka tai mikä on NKOTB, mutta mulle ei mennyt jakeluun että sitä tuli fanittaa tai ainakaan missään nimessä ei saanut haukkua Joeta laatikkopääksi tai sanoa Jonin partaa rumaksi – näin tekemällä varmisti asemansa tyttöyhteisön epäsuosiossa. Ja yksi suosikkihaukkumasana oli muuten ”poika”, siis tytön sanomana toiselle tytölle. Se oli tosi offence vaikka en itse tajunnut siitä harmistua.

Oli tyttönä olemisessa tietysti kivojakin asioita – pidin My Little Ponysta lohikäärmeystävineen (voi pyhä jysse sentään jos joku poika olisi tuolloin tunnustanut leikkivänsä poneilla!) ja Barbeilla leikin myös (no-boys-zone sekin asia) naapurin tyttöjen kanssa – tosin ne leikit eivät aina kestäneet päivänvaloa koska meikäläisen Barbiet olivat hieman häiriintynyttä porukkaa. Sen lisäksi, face it, tyttöjen vaatteet olivat aika ihania noina vuosikymmeninä😉.

Mä uskon että nuo kakaroiden ja myöhemmin sitten aikuisten harrastamat sukupuoliroolitukset tulee aika paljon kasvatuksesta, ei siis pelkästään kotikasvatuksesta vaan ihan yhteiskunnan toimesta. Tyttö oppii olemaan tyttö kun hänen odotetaan olevan tytösti käyttäytyvä tyttö ja samma på pojka.

No, älyttömin asia koko jutussa eli tekstin pointti.

Oon joskus kelannut että jos ihmisiä ei määriteltäisi biologisten ominaisuuksien perusteella uroksiin ja naaraisiin ja kasvatettaisi ja kohdeltaisi heitä sen mukaan, niin minkälaisia me silloin oltaisiin? Nykyäänhän muksuja kasvatetaan sukupuolineutraalisti mutta uuskonservatiivisuus tuntuu olevan myös kovasti nousussa. Ja sitten taas toisaalta joku ei anna tyttölapsen leikkiä Barbeilla tai Hello Kittyllä tai jotain, ettei se vaan omaksu sitä tuhoisaa naisroolia. Kyllä, ihminen on eläin ja eläinmaailmassa on fyysisistä ominaisuuksista johtuvia sukupuolirooleja mutta jos niitä ei hierottaisi koko ajan naamaan tavalla tai toisella (mä teen sitä tietysti itsekin kun kirjotan tällaista!) niin oltaisiinko me sitten erilaisia? Silleen että asioita ei eriteltäisi tyttöjen ja poikien jutuiksi tai miesten ja naisten jutuiksi ja  kaikki saisi poimia ne parhaat palat päältä mielensä mukaan ilman että tarvitsisi miettiä jotain sukupuoli-identiteettiä – totellen tai uhmaten? Mitä me silloin tehtäis?

Teenköhän mä itse joitain asioita vain sen takia että naisen kuuluu tehdä niin, tai päinvastaisesti onkohan mun mielestä jotkut asiat hauskoja lähinnä siksi että naisten ei kuuluisi tehdä niitä, hah haa, mä teenki näin siksi kun en saisi, kattokaa!? Miksi mä laitan pakkelia naamaan vaikka se on tylsä toimitus ja olen kateellinen miehelleni siitä että se ei tee niin, ja samalla kuitenkin oikein himoitsen niitä kaikkia ihania huulipunia ja kynsilakkoja? Siksikö että tuo ukko pitäisi mua viehättävänä, onko se kuitenkin joku tekosyy kun sanon että ihan itseäni varten mä tässä vaan meikkailen? Pesenkö mä pyykit meillä siksi että se on naisen homma? Johtuuko mun luottamuspula aviomieheni pyykinpesukykyä kohtaan siitä että naisena en vain voi uskoa että mies osaisi pestä pyykit oikein? Johtuuko aviomieheni pyykkämishaluttomuus ja pakon edessä päin persettä pyykkääminen ihan vaan siitä että miehiltä puuttuu aivoista joku pyykinpesukomponentti?

[Tiedän että tämä teoria kokonaisuudessaan on absurdi koska eläin ja biologia jne].

Joo, kuten huomaatte niin musta on poika-lapsuuden jälkeen kasvanut ihan nykystandardien mukainen turhamainen tyttöhenkilö jota kiinnostaa muoti, hiusten värjääminen ja oma naama ja oma perse, ja hieman pelottaa kertoa että mua kiinostaa myös mm. politiikka (kun värjätty tukka, kynsilakka ja politiikka ei yleisen käsityksen mukaan tunnu mahtuvan samaan ihmiseen).

Ja mua ärsyttää tytöt jotka haukkuu tyttöjä. Ja naiset jotka syyttää epätasa-arvosta(?) muita naisia. Ja naiset  jotka väittää tulevansa juttuun paremmin miesten kuin naisten kanssa syystä että ”naiset on tyhjäpäitä, puhuu vain meikeistä ja on selkäänpuukottajia”. Hei haloo, onko läpinäkyvää, kyllä miehetkin osaa olla tyhmiä paskoja eikä niitä kannata mielistellä ainakaan haukkumalla naisia. Varsinkaan kun niille tyttöjenhaukkujatytöille ei tule mieleenkään haukkua meikeistä puhuvia metroseksuaalipoikia. Kun ne meikkaavat pojat on söpöjä. Mutta itseään tälläävät tytöt on siis koko sukupuolten välisen tasa-arvon tuho koska ne on niin aivottomia. Samoin kuin kotirouvat on vanhanaikasia alistettuja epäihmisiä mutta koti-isät ovat ihquja moderneja tosimiehiä. Oikeasti?

Oonpas mä kamala tyttö kun haukuin tyttöjä, oon itsekin siis ärsyttävä.

Mun piti kirjottaa vielä Harri-Sedästä, mutta se saa nyt odottaa kun tästä tuli näin pitkä teksti. Tossa on mun tyttökuvia joissa mulla on poikien vaatteet päällä.

poika

Epätarkka kuva mun POIKAvaatteista, kun puolisoni joka on siis POIKA on ottanu tän tabletilla.

Kuvassa uros- ja naaraspuoliset Homo Sapiens Sapiens – lajin edustajat. (Naaraspuolinen yksilö muistuttaa huomattavasti sammakkoa [rana temporaria], sammakkoa muistuttava ulkonäkö ei kuitenkaan ole lajityypillinen ominaisuus])

Kuvassa uros- ja naaraspuoliset Homo Sapiens Sapiens – lajin edustajat. (Naaraspuolinen yksilö muistuttaa huomattavasti sammakkoa [rana temporaria], sammakkoa muistuttava ulkonäkö ei kuitenkaan ole lajityypillinen ominaisuus])

8 kommenttia artikkeliin ”Tytöt, pojat, eläimet, pakkelit ja pyykit

Kommaa!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s