retro


retro

My Little Pony white sweater
€51 – truffleshuffle.co.uk

Knee socks
€11 – modcloth.com

Moschino clutch
€2.025 – luisaviaroma.com

Nemesis leather jewelry
€32 – overstock.com

Black necklace
€24 – amazon.com

Iphone case
€34 – zazzle.com

Moschino accessory
€30 – lindelepalais.com

Lace glove
€32 – black.co.uk

Fingerless glove
€14 – etsy.com

Forever New barrette hair clip
€8,86 – forevernew.com.au

H M barrette hair clip
€2,54 – hm.com

Butter London eyeshadow
€44 – theiconic.com.au

Bobbi brown cosmetic
€21 – barneys.com

Ardency Inn liquid eyeliner
€16 – sephora.com

Anna Sui nail polish
€13 – beauty.com

Hair styling tool
€9,06 – amazon.co.uk

retro


retro

My Little Pony white sweater
€51 – truffleshuffle.co.uk

Knee socks
€11 – modcloth.com

Moschino clutch
€2.025 – luisaviaroma.com

Nemesis leather jewelry
€32 – overstock.com

Black necklace
€24 – amazon.com

Iphone case
€34 – zazzle.com

Moschino accessory
€30 – lindelepalais.com

Lace glove
€32 – black.co.uk

Fingerless glove
€14 – etsy.com

Forever New barrette hair clip
€8,86 – forevernew.com.au

H M barrette hair clip
€2,54 – hm.com

Butter London eyeshadow
€44 – theiconic.com.au

Bobbi brown cosmetic
€21 – barneys.com

Ardency Inn liquid eyeliner
€16 – sephora.com

Anna Sui nail polish
€13 – beauty.com

Hair styling tool
€9,06 – amazon.co.uk

Humanoidi (tarjoo rommin)


Kun t-paita on liian pitkä ollakseen t-paita ja liian lyhyt ollakseen mekko niin mikä se silloin on? Puin alle shortisit, mutta yöpaidaltahan se näyttää. Ei haittaa. Oon sitte tällänen paitaressu.

Mun mielestä on kivaa kun alienit on taas tekemässä invaasiota muodin maailmaan (enemmänkin altenative-puolella tosin, mutta anyway). 90-luvulla humanoidit oli kova sana luultavasti syystä X-Files, mulla oli sillonkin jotain ”I want to believe” ja ”The truth is out there” – kamoja. Sillon olin ikänikin puolesta sopivaa kohdeyleisöä ;) .

No, mun mielestä alienit on edelleen kovin vetoavia ja eilen kun kirjoitin juttua eräälle toiselle taholle niin tuli samalla tutkittua että tämä humanoidin klassikkotyyppi eli etäisesti ihmistä muistuttava isopäinen ja isosilmäinen kaveri tunnetaan ufo-experttien keskuudessa nimellä ”Zeta Reticulan” tai ”Gray”. Zetat ovat vaihtelevan värisiä, älykkäitä ja maapallolla he vierailevat tekemässä tutkimuksiaan. Jos Zeta katsoo sinua suurilla silmillään suoraan kohti, on hyvä olla tietoinen siitä että silloin Zeta pystyy kontrolloimaan mieltäsi. Ja Zeta Reticulaneihinhan me tutustuimme ensimmäisen kerran vuonna 1947, tapaus Roswellin yhteydessä.

Toi valkonen sydänlaukku näyttää niin pöntöltä että se on mun mielestä hieno. Jos olisin hieno kulturelli nainen niin sanoisin että se on niin ihanan kitch koska hienojen ihmisten hyväksyttävä selitys junttien asioiden käyttämiseen on se että ne on oh so kitch. Ja nuo mun valkoiset hiletennarit (ehtaa ysäriä) vetelee viimeisiään ja sekös mua harmittaa.

tie dyed, alien dress

Pitkä t-paita ebaysta, laukku kirppislöytö ja tennarit wanhat.

alien dress

graffiti

Tässä on mun kaveri, Kukka On Aina Budii – tyyppi.

Puistoonhan me suunnattiin koska aurinko paistoi. Miettikää sellanen ihana kesäisen raikas puistopicnic että eväänä on tuoremehua, mansikoita, hedelmäsalaattia, tuoreita sämpylöitä  tuoreilla vihanneksilla ja smoothieita.
No mä en tee niin, mulla on eväävä perunalastuja ja ykköskaljaa. Mikä funktio ykköskaljalla edes on?

Ostin juorulehden puistoluettavaksi ja se oli joku Hot New Bodies - numero. Sitä oli kiva lueka sipsejä syöden ja teinikaljaa juoden.

Ostin juorulehden puistoluettavaksi ja se oli joku Hot New Bodies – numero. Sitä oli kiva lukea sipsejä syöden ja teinikaljaa juoden.

Meillä pätkii netti mutta ei se mitään, se pätkii aina. Mun mielestä toi pikselidinosaurus joka ilmestyy ruutuun kun netti sanoo moi on vallan söpö ja huvittava.

unable to connect to the internet

 

Briefly : I’m sorta happy that aliens are back in the fashion scene, they were pop in the 1990’s because X-Files! My tee looks like a nightie tho.
I found out that this big headed big eyed humanoid type of alien is called ”Grays” or ”Zeta Reticulands” among UFO experts ;)
A park picnic with healthy snacks and surprise, out internet is farting around.

Rouva, potkupukunne ei ole kaupunkikäyttöön soveltuva.


No ei mulla kyllä mitään asiaa ole. Tulin vaan postaamaan kuvia itsestäni kesäinen playsuit potkupuku päällä.
Seuraa pitkä teksti aiheesta potkupuku:

Olen henkeen ja vereen potkupukujen kannattaja. Potkupuvut ovat mielestäni kauniita, rohkeita, ridgebrookeja, nerokkaita, upeita ja tyylikkäitä. Haluaisin One Piecenkin (winkwink synttäripukki ja joulupukki). Ilmeisesti kuulun tässä asiassa vähemmistöön koska olen tähän ikään mennessä ympäröivää maailmaa seuraamalla oppinut seuraavat yleiset mielipiteet faktat:

1 – Potkupuku ei ole aikuisen naisen vaate.
2 – Potkupuku on epäkäytännöllinen (ei muuten ole, uskokaa pois!)
3 – Potkupuku näyttää tyhmältä (Daaa!?)
4 – Potkupuku ei sovi kenellekään. Paitsi niille pikkuvauvoille.

Shortsipotkupuku ei ole ehkä ihan niin paha kuin One Piece (tai sitten on), mutta kirvoittaa kyllä kommentteja kanssaeliöiltä. Syynä saattaa olla tietysti sekin että Tampereen keskusta on parhaimmillaan oikea viidakko täynnä toinen toistaan jännittävämpiä äänekkäitä viipottajia. Olen selvinnyt aika vähällä, ”kato tolla on simmarit”, ”hahaa pyjama” ja ”mahtaakohan asunne olla kaupunkikelpoinen” ovat huomattavasti kiltimpiä kommentteja kuin ”MITÄ HELVETTIÄ NOILLA HUARILLA ON PÄÄLLÄ”  jonka jouduin suureksi ikäväkseni ohi kulkiessani kuulemaan parilta nuorelta neidolta, huudahdus oli siis osoitettu tyttöporukalle joilla oli kaikilla yllään upeat värikkäät One Piecet. Siis sellaiset jollaisen itsekin haluaisin.

Koska olen lälläri, en silti useinkaan käytä tätä potkupukua kaupungilla. Se on tosi tosi mammaria minulta, koska tämä on yksi lempivaatteistani ja mainostan aina pukeutuvani juuri niin kuin haluan ja sitten en kuitenkaan uskalla käyttää potkupukua vaikka haluaisin. Sunnuntaina olin reipas ja pidin ko. vaatetta kaupungilla, koska piti kävellä kaupungin halki päästäksemme Koskipuitoon aurinkoa ottamaan. Koskipuistossa voi käyttää mitä vaatteita tahansa tai olla vaikka ilman. MUTTA valitsin silti asusteeni erityisen huolellisesti osoittaakseni että vaatteeni ei ole pyjama, jolta se kieltämättä hieman näyttää. Mutta ei ole.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Playsuit Avira Pink (Japani), avaruuskassi ebay, arskat SXUC from Sunglasses Shop (saatu), Spirit-tennarit kirppikseltä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rannekorut random vanhoja, rakettikaulakoru KawaiiPowerUp

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERASitten me istuttiin iloisina puistossa me kaikki neljä, Hide, yllätysmuna-alien, potkupuku ja mä. Olikin hyvä että poltettiin nokkamme sunnutaina koska nyt on ihan köntsä ilma. Ja yksi kaveri tuli paikalle myöhemmin ja se onkin sitten jo another story.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään aamulla Pojka yritti purra mua. Se oli just heränny ja mä menin silittämään ja herra yrittää napata kiinni. Kantelin Hidelle ja Hide tuli silittämään sitä ja Hideä se ei yrittänyt purra. Ja mua se yritti purra vielä uudestaan kun silitin taas. Luulin että se on mulle suuttunu mutta syy taisikin olla mun käsivoide joka haisee viinirypäleelle. Pojka parka. Pitää ostaa sille tänään viinirypäleitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Briefly : Jumpsuits are usually not really considered stylish on grown up women, but I do find them cool. We have been sunbathing in the park. And DJ tried to bite me because I used hand cream that smells like grapes.

12 syytä miksi tyylibloggaajat ovat tyhmiä.


Ken lukee tätä tekstiä eikä ole kuunaan törmännyt interwebin ihmemaassa operoivia, pientä dataajaa hämmästyttäviä ja kummastuttavia tyylibloggaajia arvosteleviin kirjoituksiin netissä, tassu ylös.  Olet missannut suurehkon ilmiön, olet kenties jättänyt keskustelupalstat ja jopa miesasiamiehen tekstin väliin. Nyt kannattaakin lukea tästä miksi tyylibloggaajat ovat tyhmiä ja ärsyttäviä ja heitä tulee ehdottomasti paheksua.

1 – Tyylibloggaajat kirjoittavat juttujaan julkisesti nettiin. Kuka täysjärkinen kirjoittelee omia asioitaan nettiin, ja vieläpä omalla nimellään ja naamallaan? Hyvä kun eivät osoitettaan ja puhelinnumeroaan julista. Oma moka sitten kun joku tulee ja pöllii sen uuden järkkärin, iPadin ja merkkifarkut. Eihän siitä voi sitä varasta syyttää kun selvät koordinaatit on annettu. Paljon näppärämpää on toimia anomyyminä ja kirjoitella juttujaan keskustelupalstoille. Ja kun joku julkisesti omalla naamallaan kirjoittelee niin sitten kyseistä henkilöä saa myös haukkua kritisoida netissä, mä saan sanoa mitä vaan kun Suomi on vapaa maa, heh heh.

2 – Tyylibloggaajat ovat pinnallisia. Oikeasti hei, eikö tuon ihmisen elämään mahdu muuta kuin meikit ja vaatteet? No mahtuu toki – kalliit laukut ja macaron-leivokset. Koska blogi käsittelee vaatteita ja leivoksia, on syytä olettaa että ihminen ei kertakaikkiaan ole kiinnostunut muista asioista kun vaatteista ja leivoksista ja nimenomaan niiden hankkimisesta nettiesittelyä varten. Samoin kuin tietotekniikasta bloggaavalla Erkillä ei voi olla muuta elämää… eiku.

3 – Tyylibloggaajat ovat itserakkaita. Kuten selfie-postauksesta kävi ilmi, omia kuviaan spämmäävät ihmiset rakastavat omaa naamaansa ja omasta naamastaanhan ei nyt vaan saa pitää, se on laki ja asetus se. Tyylibloggaaja saattaa kertoa myös vaikkapa vaatekokonsa tai pituutensa ja painonsa ja mikäli bloggaaja on normaalikokoinen, laiha, hoikka, pyöreä tai lihava, mitoista puhuminen on luettavissa omakehuksi. Itseään ei saa kehua – paitsi anonyymisti keskustelupalstalla.

1 totuus

4 – Tyylibloggaajat ovat huomionhakuisia. Ei saa olla huomionhakuinen eikä laukoa valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä. Pitää olla vaatimaton ja kaino. Miehetkään ei tykkää huomionhakuisista ja itseään esille tuovista naisista. Toki on olemassa tyylibloggaajia jotka eivät lauo mielipiteitä vaan postailevat ainoastaan vaatekuvia, mutta ei miehet tykkää niistäkään, ne on kuitenkin huomionhakuisia koska ne bloggaa. (Ai niin, sitten on niitä miespuolisia tyylibloggaajia. Se on kiva kun mieskin on kiinnostunut tyylistä ettei aina vaan niitä shortsisukkasandaalisalihousujuntteja.)

5 – Tyylibloggaajat ovat rumia. ”Lara näyttää ihan pojalta, lol! Kato mitkä pienet tissit tolla, ahhaha! Yäk toi Pommiinan tukka! Kuinka ihmeessä toi Jennastiina näyttää noin vanhalta? Kato nyt ton yhden läskejä käsivarsia ja hyi kuinka tuokin on lihonut! Toi Artturiina on varmana ottanu potoksia, kattokaa nyt sen naamaa!” Ja vielä se vanha viisaus että RUMATHAN NE VAATTEILLA KOREILEE.

6 – Tyylibloggaajat eivät kestä kritiikkiä.  Anonyymi kirjoitti: ”Mä kommentoin Antti-Elizabethille että ootpas sä lihonu kovasti ja naamakin alkaa vähä rupsahtaa, ootko ajatellu vaikka paastoa ettet tursulis ulos noista shortseista ja voisitko myös vaihtaa ton bannerikuvan kun näytät siinä jotenki vähä niinku jälkeenjääneeltä, ja arvatkaa mitä se vastas? Se vastas että haista sinä kuule oma pierusi sinä riivatun pallopää käymälälaivan perämies vaikka mä yritin antaa vain rakentavaa kritiikkiä. Vähäkö mulle tuli paha mieli, nyyh”’

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

7 – Tyylibloggaajat sotkevat planeettaa tahallaan*. Maapallo tulee räjähtämään tai ainakin ihmiskunta kuolee sukupuuttoon sen takia että Aina-Impi ja kumppanit ostelevat koko ajan uusia vaatteita ja ne on muuten kaikki tehty jossain hikipajoilla halvan työn maissa. Itse ostan vain kotimaista, kuten Suomessa tuotettua Marimekkoa, right? Me normaalit ihmiset emme muutenkaan kuluta puoliakaan tuosta, Australian-lomallakin kun käytiin niin syötiin vain luomukengurua ja tuota uutta telkkaria me käytetään nyt ainakin pari vuotta. iPhone 5:n aion vaihtaa uuteen vasta sitten kun uudempi malli tulee ja omaa autoa käytän ainoastaan kauppaan, töihin ja harrastuksiin mennessäni. Ydinvoimaakaan en kannata, meidän sähkö tulee pistorasiasta,

8 – Tyylibloggaajat ovat tuhoisa esimerkki. Se on tyylibloggaajien syy että nuoret haluavat niitä kalliita Vuittonin väskyjä ja iPadeja. Ja nuoret ovat huolissaan ulkonäöstään. Kyllä ei mun nuoruudessa 80-90-luvulla kun ei ollut nettiä niin kukaan lapsi välittanyt ulkonäöstään eikä nuoret tytöt kitisseet painostaan eikä sen ajan nuoret halunnu niitä kalliita Levi’s-farkkuja eikä otsatukkapermanentteja. Sen lisäksi nuoret leikki aina ulkona kun ei ollut nettiä, kukaan ei ikinä istunut sisällä pelaamassa Commondore kuusnelosella tai Amigalla tai Nintendolla.

9 – Tyylibloggaajien parisuhteet ovat perseestä. Kai te kaikki tiedätte sen jutun kun tyylibloggaajan mies sotki macaron-leivonnaiset niin että niitä ei voinut kuvata ja sitten niille turi ero? Ja eihän sitä nyt miehen ego kestä pitemmän päälle kun nainen postailee kuviaan nettiin. Ne kaikki ”meillä oli Reinon kanssa tänään niin hauska ja romanttinen päivä”-jutut mitä bloggaajat kirjoittelee, on luonnollisesti valehtelua ja kulissin kiillottamista. Oikeasti bloggaaja tiskasi itkien eilisten pippaloiden kippoja Reino oli Paavon kanssa.. you know.

10 -Tyylibloggaajat ovat feikkejä. Ajatella, Marketta ei koskaan postaa kuvia joissa se on ilman meikkiä verkkarit päällä kaljatölkki kädessä katsomassa telkkaria. Kyllähän se olisi kuvaamisen arvoinen hetki. Mutta ei, ne ottaa kuvia vain silloin kun tukka on hyvin ja tarkoin valitut vaatteet päällä ja lisäksi naamaa fotoshopataan. Ja sit niillä on ne hiusten-, ripisen ja kynsienpidennökset. KYLLÄ ME TIEDETÄÄN ET NE EI OO OIKEET!! Kuvia otetaan ainoastaan silloin kun ollaan tekemässä jotain hauskaa ja silloin kun koti on järjestetty ja pöydällä suklaarasia ja kukkakimppu. Ei mee läpi, ei kenenkään elämä oo mitään kiiltokuvaa, hah haa. Kiinni jäitte valepukit. Sitäpaitsi mä näin Riittaliisin ja Emmi-Armaadan Siwassa ostamassa sipsejä ja siideriä krapulaisen näköisinä mut eipä oo tullu blogiin päivitystä että Hei rakkaat lukijat, tänään me Ritun kanssa oksennellaan kamalassa jysärissä! Tässä kuva Empusta puhumassa isoon luuriin, Ritu pitää hiuksia ettei ne sotkeennu.
KYLLÄ ME TIEDETÄÄN ETTEI TEILLÄ OO AINA KIVAA JA NÄTTIÄ, NIIN!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

11 – Tyylibloggaaja saa rahaa. Tyylibloggaajat julkaisee niitä mainoslinkkejä, ja kun niitä klikkaa niin ne saa siitä rahaa. Ei kannata klikata, vähänkö ois nuivaa jos se bloggaaja saisi rahaa. Se varmaan kilahtaa suoraan mun tililtä sen bloggaajan tilille. Eikä tollasen pinnallisen bimbon tarvii mitään rahaa saada nettisivunsa kautta, menis oikeisiin töihin kun Suomessa on muutenkin huutava työvoimapula ja avoimia työpaikkoja on enemmän kuin tarpeeksi kaikille. (Jos ei ole, niin se on tyylibloggareiden syy, koska he työllistävät ulkomaisia yrityksiä ostamalla niitä kalliita juttujaan, tilaavat jopa ulkomailta asti.)

12 – Tyyliblogit on so last season. Kukaan ei enää lue blogeja. Siis KUKAAN. Blogit oli out jo 2010.

1totuus 4

Kuva vuodelta 2010.

 

 

*Serious minded side note, kohta 7 -ympäristöasiat- ovat kuitenkin allekirjoittaneen mielestä validi keskustelun ja mietinnän aihe.

Napapaidan ja kirppismyynnin haasteellisuus.


 

Huusin joku aika sitten eBaysta The Ramones-paidan, secondhand-sellaisen. Ja maksoinkin siitä ihan käyvän hinnan ja postikulut päälle. Sitten kun postipoika toi paidan niin en ihmetellyt enää yhtään että miksi joku halusi siitä eroon. Se paita oli sitä ihanaa 2000-luvun alkupuolen akkain mallia joka sekä liian lyhyt että kummallisen mallinen – sellanen kapeanmallinen paita jossa on levenevä ja lyhyt helma ja joka ei sovi minkään kanssa paitsi ehkä niiden millenium-persvakofarkkujen jotka päällä mennä piiperrettiin stringit loistaen ja jenkkakahvat farkunkauluksen ja paidanhelman välistä iloisesti kurkkien. Sovittelin paitaa sitten aikani (sovittelu on inhottavaa silloin kun mikään ei sovi) ja epäonnistuneesta sovittelusta turhautuneena menin ja nappasin ne iänikuiset sakset räpylään ja leikkasin sen tyhmän lyhyen leveän helman pois. Täten sain ah niin muodikkaan napapaidan, joita rakastan. No en rakasta.

Koska paidassa on hieno printti, sitä täytyy kuitenkin käyttää ja koska olen siveä rouva enkä halua paljastella napaani edes napapaitaa käyttäessäni niin katsoin parhaaksi pukea napapaidan kanssa 80-luvun kainalovyötäröhameen. Ja printti näkyy, napa ei. Nerokasta. Jos näytän kuvissa väsyneeltä niin se johtuu siitä että väsytti. Lisäksi satoi vettä.

retrotyyli, 80-luku

Ramones-paita ebaysta, hame kirppislöytö (merkki Weekend, made in Finland :D), laukku niinikään kirppislöytö ja kengät Homo&Ämmästä. Ai niin, ja ihastuttava muovinen vyö on ostettu jostain lasten osastolta joskus vuonna Kekkonen.

Sitten siihen kirppismyynnin dilemmaan. Varasin kirppispöydän maanantaista alkaen ja tänään sai viedä jo sälää sinne. Mulla on jokunen boxi pyöriny pitkin kämppää pari kuukautta odottamassa kirppikselle vientiä ja uskokaa pois että ne tyhmät pölyä keräävät pahvarit täällä yksiön lattialla (ei ne muualle mahdu!) on ottaneet mua kupoliin. Vaatekaappi uhkaa myös räjähtää joten sieltä piti karsia tavaraa poies ja jotain muuta sälää nurkista myös. Tänään hinnoittelin ja vein pöytään ensimmäisen erän.
No mikä kirppismyynnissä on vaikeaa? Se ei ole hinnoittelu. Se ei ole se että joutuu roudaamaan tavaraa kotoa kirppikselle, ei edes se että teen sen reissun omin jaloin taapertaen. Ei paskaisen häkkivaraston tonkiminen, eikä vaatekasojen pyykkääminen. Se ei ole se että pöytä sotketaan asiakkaisen toimesta ja se täytyy käydä järjestämässä ja noukkia omia tavaroita naapurin pöydästä ja naapurin tavaroita omasta. Ei se, että joku lapsi pyyhkii räkää myytäviin tavaroihin kirpparilla. Eikä se että 3 euroa maksavat aurinkolasit pöllitään.

Vaan se että mulla on tunneside lähes kaikkeen mitä omistan ja nekin vaatteet joita en pidä on piinaavan tuskaisaa antaa pois. Pähkään joka ikisen vaatteen kanssa huomattavan pitkän ajan ja vaikka totean sen itselleni käyttökelvottomaksi niin sisäinen kateellinen psykohoroni raivostuu ajatuksesta että joku toinen käyttää MUN paitaa ja se paita voi vielä PUKEA HIENOSTI sitä ihmistä, stna666! Yritän kovasti rauhoitella sisäistä rageämmääni että ”eikö se ole vain kiva että Paavo-shortsit (jotka ei mulle enää sovi) ja Liisukka-kassi (jota pidän rumana) saa hyvän uuden kodin ja rakastavan emännän tai isännän” mutta kyllä se silti vähän vaivaa. Paavo-shortsit oli mun kanssa silloin kun menin kielitaidottomana väärään junaan Japanissa ja Liisukka oli ihan varmana mukana silloin kun olin Tammerfesteilla katsomassa Juhani Markkolaa jolla on se yksi hyvä biisi. Unhohtaakohan ne mut?
Homman vaikeutta ei ainakaan vähennä se että Hidelläkin on kiintymyssuhde mun vaatteisiin – ”Et sä tota voi myydä, toi on niin söpö, säästä se meidän lapsille”. (Onnellisia lapsia varmaan – ”ethän sä mitään uutta tarvi kun kato hei täällä on 657 laatikollista hienoja vaatteita” ja sit niiden päälle tungetaan mamman vanha vaatevarasto vuodelta juissi).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muun muassa nämä tuottivat ongelmia. Japanista ostettu hellemekko joka on liian riemunkirjava, Dieselin vanha paita joka on liian pinkki ja Amidala-toppi joka on inhottavaa materiaalia. Kirppikselle päätyi Amidala-toppi vaikka se onkin Star Wars-merkkivaate ja Star Wars-esineistä ei missään nimessä tulisi luopua. Hellemekkoa ja Diesel-toppia voin pitää vaikka mökillä. (Mekkoa ei vaan pystynyt hylkäämään, ostin sen samana kesänä kun aloin oleen aviomieheni kanssa eikä tollasta ysäripaitaa saa enää mistään)!!!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja Bradley-nuketkin näyttää sentteriä mulle kun olen ilkeä ja hankkiudun eroon näistä ja pidän muutaman muun. Ostaja olkoon näille kiltti.

kirppis

Kirppismyynnin tekee haasteelliseksi myös se että kun kirppiksellä joutuu käymään, sieltä saattaa joku asia haluta mukaan vaikka tarkoitus olisi *tyhjentää* kaappeja.

Nyt mä otan _teini_lonkeron (se on mun lempparia, se ”ykkös”lonkku) ja nautin South Park-festareiden annista. Musa kuuluu hyvin kun avaan ikkunan. Eka vähän harmitti kun ei tullut hankittua lippuja sinne, mutta nyt enää ei harmita kun ulkona tulee vådaa. Lällällää.

Ai niin, pelaan Tamagotchia. Se on kivaa. Tamagotchi on mun stressilelu.

Ai niin, pelaan Tamagotchia. Se on kivaa. Tamagotchi on mun stressilelu.

Briefly : Cut a stupid shaped top into a crop top and wearing it with a high waisted eighties skirt to avoid showing my belly :D . Also, gonna sell stuff in the secondhand shop and it is difficult for me to get rid of my items because I get emotionally attached to everything. The dolls have middle fingers up coz they are mad at me for giving them away.

Lemmikki-ihmisten kanssa Himoksella


iguaani

Olen 4-vuotias Iguana Iguana. Oikea nimeni on DJ, mutta tottelen ainoastaan sanaa ”Poika”. Kerron nyt mitä olen puuhaillut lemmikkieni -tyttöihmisen ja poikaihmisen- kanssa. Ihmiseni järjestävät minulle kaikenlaista hauskaa, tällä kertaa minua varten vuokrattiin mökki sukulaislemmikki-ihmisten toimesta Himokselta jonne kutsuttiin kunniavieraan eli minun lisäkseni useita ihmisiä ja ystäväni, karvainen pieni liskonpoikanen nimeltä Piski.

Tässä olemme juuri saapuneet perille. Tyttöihmiseni luulee voivansa hämätä kameraa. Oikeasti hän ei ole noin hyvännäköinen. Vain me poikaiguaanit osaamme muuttua oransseiksi tarvittaessa.

Tässä olemme juuri saapuneet perille. Tyttöihmiseni luulee voivansa hämätä kameraa. Oikeasti hän ei ole noin hyvännäköinen. Vain me poikaiguaanit osaamme muuttua oransseiksi tarvittaessa. Lemmikkini, tyttöihminen, osaa vaihtaa vaan pääkarvojensa väriä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ystäväni, karvalisko Piski, jolle välillä hieman uhoan koska hän on minua pienempi ja minä olen porukan pomo.

iguaani kiipeää

Ihmiset olivat sitä mieltä että minä en uskaltaisi tai osaisi kiivetä portaita ylös, joten näytin miten kiivetään portaat ylös ja tässä kuvassa hymyilen voittajan hymyä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alas en viitsinyt kiivetä itse joten tyttöihmiseni kantoi minut. Hyppääminen olisi kuulemma ollut huono idea, vaikka olisinkin oikein mielelläni hypännyt täältä parvelta pöydälle. Hyppiminen ja tavaroiden pudottelu pöydiltä on mukavaa, mutta ihmiseni pahoittavat mielensä tavaroiden pudottelusta joten teen niin ainoastaan silloin tällöin.

iguaani ulkona

Koska en ole tottunut olemaan ulkona, pörhistelin aluksi partaani ja piikkejäni ihan varmuuden vuoksi ilmoittaakseni mahdollisille uhkaajille kuten pikkulinnuille ja mökkinaapureille että minua ei kannata pahat mielessä lähestyä. Olikin oikein hyvä että pörhistelin, koska pörhistelyni ansiosta kukaan ei uhannut minua, Piskiä eikä ihmisiäni koko mökkireissun aikana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Terassilla oloa ei lasketa ulkona oloksi koska yläpuolella on katto, joten saatoin ottaa iisimmin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minä näen naapurit mutta he eivät näe minua. Hah.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Todettuani ulkoilualueen harmittomaksi paikaksi, päätin itse hakeutua sinne jaloittelemaan. Söin lounaaksi puusta pudonneita urpuja jonka jälkeen halusin takaisin sisälle. Nurmikolla kävely on nuivaa hommaa. Juoksin siis naapurin ovelle joka on ihan loogista koska tyttöihmiseni ymmärsi vihjeen ja kantoi minut takaisin sisälle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ulkoilun jälkeen otin nokoset tyttöihmiseni mukavan pehmeän mahan päällä ja herättyäni herätin mokoman laiskamadon raapaisemalla naarmun poskeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Herätin myös poikaihmiseni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Auringonotosta me iguaanit pidämme. Koska en viihdy nurmikolla emmekä muutenkaan matalilla paikoilla, valitsin auringonottopaikakseni poikaihmiseni pään.

iguaani ottaa aurinkoa

Olin porukan ainoa joka sai komean rusketuksen. Todisteena valjaista jääneet rusketusraidat selässäni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tyttöihminen laittoi ruokaa päähäni ja kehui komeaksi. Olen kyllä komea ilman syötäviä asusteitakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ystäväni Piski on typerä henkilö. Hän kävi uimassa kylmässä vedessä. Me iguaanit pidämme ainoastaan lämpimästä vedestä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ystäväni Piski kasteli ihmisetkin kylmällä vedellä.

1hah

Ihmiseni pitivät hauskana piirtelemistä pakettiin joka sisältää ihmisten ravinnoksi soveltuvaa nestemäistä versiota minunkin herkustani – viinirypäleistä. Näitä nestemäisiä minä en tosin nauti koska kuten sanoin, ne ovat ihmisille suunnattua ruokaa ja kukapa sitä lemmikin ruokia söisi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ennen kotiin lähtöä otin vielä aurinkoa iloisen isopäisen tyttöihmiseni kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä kuvassa minä olen kantokassissa poikaihmiseni vieressä. Kaupunkioloissa liikuskellessani olen  kantokassissa, koska suuret määrät random-ihmisiä ja heidän kulkuneuvojaan ovat arveluttavaa katseltavaa. Kassissa oman tyynyn ja peiton kanssa on helpompi olla koska silloin randomit eivät näe minua ja minun ei tarvitse turvata omaa tilaani näyttämällä miten lyödään hännällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Poikaihmiseni otti kuvan tyttöihmisestäni kun odotimme junaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minä en aina haukottele, mutta silloin kun haukottelen niin teen sen komeasti. Lemmikkivaunussa viihdyn, koska lemmikkejä (eli ihmisiä) on vain vähän ja  saan aina osakseni paljon ansaittua ihailua.

 

Briefly : spent a couple of days at a rented summer cottage in Himos. Let the pictures talk for themselves :)

Ilmainen putkikassi joka maksoi vitosen


Vaatejuttu. Älä siis lue, vilkaise kuvat ja kommentoi jotain huuhaata.

Mulla on jonkun aikaa mieltä kirvelly sellainen asia että mä haluaisin putkikassin eikä sellasta löydy mistään. Siis sellainen pyöreä kasariputkikassi. No tossa männä viikolla me siivottiin häkkivarastoa ja mitäs mä olinkaan sinne heivannu ja autuaasti unohtanu – putkikassinpa hyvinkin. Tää oli ilmainen putkikassi. Tai sellanen ilmainen että sen sai kun osti jotain muuta ja muistaakseni tilanne oli se että (tapahtui Japanissa) ostin viitisen euroa maksavan muotilehden saadakseni ilmaisen SLY-putkikassin. (Japanissa on usein niin että lehden mukana saa lehteä varten tehdyn lisenssiversion jostain merkkituotteesta, halpislaatuinen siis mutta ei feikki. Mun mielestä se on hyvä idea, ihan satavarmana Suomen Cosmopolitankin myisi vielä paremmin jos siinä mukana saisi vaikka Louis Vuitton-muovipussin.)

Dieselin henkselihame ja Nick Cave-paita on viime viikon kirppislöytöjä. Hame ilmiselvää millenium-aikakautta (vyölenkit lantiolla >_<) ja  hajosi helmasta heti kun olin pessyt sen ja tungin päälle. Korjasin hakaneulalla. Nick Cave-paita oli ihan paskanen ja pesin sen kloriitilla. Kyseisiin seikkoihin nähden yli kympin maksanut asukokonaisuus oli siis ylihintainen mutta tyhmä ei ole se joka pyytää vaan se jolla on alhainen ÄO.

Mun tukka on siinä pisteessä että sakset oikein hakeutuu mun läheisyyteen, siis kylppärin hiussakset ahdistelee mua koko ajan ja keittiösaksetkin on että ”leikattaisko toi fleda jooko, siitä tulis sellanen tosi kiva helppo nätti lyhyt taas eikä tarvis kärsiä tollasen karseen ylikasvaneen epämääräisen sotkun kans” ja hitto että mun on vaikea sanoa saksille ei. Sakset on mun heikko kohta (nimim. amiksen parturi-kampaamolinjalla opiskellut).  Oon vakaasti päättänyt että kasvatan pitkän tukan mutta mä en voi sille mitään jos sakset käy vaikka joku yö vähän napsasemassa tästä kun nukun. Värjäsin latvat tänään tummemman violeteiksi että näyttäis vähä paremmalta mut ei voi tietää, sakset voi olla aika ilkimyksiä.

retromuotiretrotyyli kirppislöytöjä pastellihiukset

 

Briefly : I’m wearing a bag that was a ”freebie” aka furoku that came with a japanese fashion magazine. The Nick Cave tee and Diesel (very Millenium) skirt I got from a secondhand shop for around 10 euros all together – which was quite expensive since the skirt broke (fixed it with a pin) and the tee was so dusty that it required chloride.
I am suffering of a hair crisis, scissors are being really appealing currently but I have decided that I want my hair long. However there’s nothing I can do if the scissors will come and chop off my hair while I sleep or something. Scissors are very mean.

nick cave tee

Tytöt, pojat, eläimet, pakkelit ja pyykit


Tää juttu tuli mieleen vaan siitä kun mulla oli ”poikien vaatteet” päällä tänään! Poikien vaatteet on mukavat päällä, ainakin nämä.

Mulla oli taannoin kaverin kanssa puhetta siitä kuinka raskasta 80-90-luvuilla oli olla tyttö. Tai siis jos oli normaali tyttö niin ei kai siinä mitään, mutta jos oli poikamainen tyttö tai sellanen ADHD-tyttö (poikien vamma!) kuin mä, niin sitten ei ollut kivaa.

Mun piina alkoi jo päiväkodissa, käänteentekevä vuosi taisi olla 1984 kun olin ehtinyt kunnioitettavaan viiden vuoden ikään ja aloin ymmärtää olevani itsenäinen ihmisyksilö. Päätin tyttöjen roolileikeissä että en tahdo olla Minni Hiiri, vaan olen Mikki, tai Hämähäkkimies. En tykännyt leikkiä myöskään kotia enkä nukeilla, enkä piirrellyt prinsessoja, vaan piirtelin autoja, eläimiä ja Los Angelesin Olympialaisten kisamaskotin kuvia (”Olumpiat” oli mun lemppariasia ainakin tuon yhden kesän). Tytöille ei toki kelvannut se että tyttö esittää poikahahmoa tai piiretelee ”poikien” juttuja, joten mulle jäi vaihtoehdoksi leikkiä poiken kanssa. Kun pojat leikki merirosvoja, niin mä en saanut olla edes perämies (koska olin tyttö) vaan olin se mustekala jonka piraatit kiskoivat ylös jorpakosta ja söivät pois. Lisäksi päiväkodin tädit urputtivat vanhemmilleni siitä kun olin niin kamalan villi – siis villi TYTTÖ. Kun eihän tyttö saa olla villi.

Peruskoulussa pahinta olivat (alkavien sosiaalisten pelien lisäksi) liikuntatunnit. Haloo, nauhavoimistelua, telinevoimistelua ja trikoinen jumppapuku. Kuolettavin isku sielulle oli kuitenkin se kun pojat pääsivät pelaamaan jääkiekkoa ja tytöt joutuivat harjoittelemaan _taitoluistelukuvioita_ , voi Pyhä Yrjänä sentään, en vielä tänä päivänäkään saata katsoa taitoluistelua. Olin muutenkin vähän pihalla tyttöjen jutuista (ei sillä että olisin pitänyt tyttöjä pahoina – pojat ne vasta ällöttäviä räkäpaskahirviöitä olikin). Tiesin kyllä kuka tai mikä on NKOTB, mutta mulle ei mennyt jakeluun että sitä tuli fanittaa tai ainakaan missään nimessä ei saanut haukkua Joeta laatikkopääksi tai sanoa Jonin partaa rumaksi – näin tekemällä varmisti asemansa tyttöyhteisön epäsuosiossa. Ja yksi suosikkihaukkumasana oli muuten ”poika”, siis tytön sanomana toiselle tytölle. Se oli tosi offence vaikka en itse tajunnut siitä harmistua.

Oli tyttönä olemisessa tietysti kivojakin asioita – pidin My Little Ponysta lohikäärmeystävineen (voi pyhä jysse sentään jos joku poika olisi tuolloin tunnustanut leikkivänsä poneilla!) ja Barbeilla leikin myös (no-boys-zone sekin asia) naapurin tyttöjen kanssa – tosin ne leikit eivät aina kestäneet päivänvaloa koska meikäläisen Barbiet olivat hieman häiriintynyttä porukkaa. Sen lisäksi, face it, tyttöjen vaatteet olivat aika ihania noina vuosikymmeninä ;).

Mä uskon että nuo kakaroiden ja myöhemmin sitten aikuisten harrastamat sukupuoliroolitukset tulee aika paljon kasvatuksesta, ei siis pelkästään kotikasvatuksesta vaan ihan yhteiskunnan toimesta. Tyttö oppii olemaan tyttö kun hänen odotetaan olevan tytösti käyttäytyvä tyttö ja samma på pojka.

No, älyttömin asia koko jutussa eli tekstin pointti.

Oon joskus kelannut että jos ihmisiä ei määriteltäisi biologisten ominaisuuksien perusteella uroksiin ja naaraisiin ja kasvatettaisi ja kohdeltaisi heitä sen mukaan, niin minkälaisia me silloin oltaisiin? Nykyäänhän muksuja kasvatetaan sukupuolineutraalisti mutta uuskonservatiivisuus tuntuu olevan myös kovasti nousussa. Ja sitten taas toisaalta joku ei anna tyttölapsen leikkiä Barbeilla tai Hello Kittyllä tai jotain, ettei se vaan omaksu sitä tuhoisaa naisroolia. Kyllä, ihminen on eläin ja eläinmaailmassa on fyysisistä ominaisuuksista johtuvia sukupuolirooleja mutta jos niitä ei hierottaisi koko ajan naamaan tavalla tai toisella (mä teen sitä tietysti itsekin kun kirjotan tällaista!) niin oltaisiinko me sitten erilaisia? Silleen että asioita ei eriteltäisi tyttöjen ja poikien jutuiksi tai miesten ja naisten jutuiksi ja  kaikki saisi poimia ne parhaat palat päältä mielensä mukaan ilman että tarvitsisi miettiä jotain sukupuoli-identiteettiä – totellen tai uhmaten? Mitä me silloin tehtäis?

Teenköhän mä itse joitain asioita vain sen takia että naisen kuuluu tehdä niin, tai päinvastaisesti onkohan mun mielestä jotkut asiat hauskoja lähinnä siksi että naisten ei kuuluisi tehdä niitä, hah haa, mä teenki näin siksi kun en saisi, kattokaa!? Miksi mä laitan pakkelia naamaan vaikka se on tylsä toimitus ja olen kateellinen miehelleni siitä että se ei tee niin, ja samalla kuitenkin oikein himoitsen niitä kaikkia ihania huulipunia ja kynsilakkoja? Siksikö että tuo ukko pitäisi mua viehättävänä, onko se kuitenkin joku tekosyy kun sanon että ihan itseäni varten mä tässä vaan meikkailen? Pesenkö mä pyykit meillä siksi että se on naisen homma? Johtuuko mun luottamuspula aviomieheni pyykinpesukykyä kohtaan siitä että naisena en vain voi uskoa että mies osaisi pestä pyykit oikein? Johtuuko aviomieheni pyykkämishaluttomuus ja pakon edessä päin persettä pyykkääminen ihan vaan siitä että miehiltä puuttuu aivoista joku pyykinpesukomponentti?

[Tiedän että tämä teoria kokonaisuudessaan on absurdi koska eläin ja biologia jne].

Joo, kuten huomaatte niin musta on poika-lapsuuden jälkeen kasvanut ihan nykystandardien mukainen turhamainen tyttöhenkilö jota kiinnostaa muoti, hiusten värjääminen ja oma naama ja oma perse, ja hieman pelottaa kertoa että mua kiinostaa myös mm. politiikka (kun värjätty tukka, kynsilakka ja politiikka ei yleisen käsityksen mukaan tunnu mahtuvan samaan ihmiseen).

Ja mua ärsyttää tytöt jotka haukkuu tyttöjä. Ja naiset jotka syyttää epätasa-arvosta(?) muita naisia. Ja naiset  jotka väittää tulevansa juttuun paremmin miesten kuin naisten kanssa syystä että ”naiset on tyhjäpäitä, puhuu vain meikeistä ja on selkäänpuukottajia”. Hei haloo, onko läpinäkyvää, kyllä miehetkin osaa olla tyhmiä paskoja eikä niitä kannata mielistellä ainakaan haukkumalla naisia. Varsinkaan kun niille tyttöjenhaukkujatytöille ei tule mieleenkään haukkua meikeistä puhuvia metroseksuaalipoikia. Kun ne meikkaavat pojat on söpöjä. Mutta itseään tälläävät tytöt on siis koko sukupuolten välisen tasa-arvon tuho koska ne on niin aivottomia. Samoin kuin kotirouvat on vanhanaikasia alistettuja epäihmisiä mutta koti-isät ovat ihquja moderneja tosimiehiä. Oikeasti?

Oonpas mä kamala tyttö kun haukuin tyttöjä, oon itsekin siis ärsyttävä.

Mun piti kirjottaa vielä Harri-Sedästä, mutta se saa nyt odottaa kun tästä tuli näin pitkä teksti. Tossa on mun tyttökuvia joissa mulla on poikien vaatteet päällä.

poika

Epätarkka kuva mun POIKAvaatteista, kun puolisoni joka on siis POIKA on ottanu tän tabletilla.

Kuvassa uros- ja naaraspuoliset Homo Sapiens Sapiens – lajin edustajat. (Naaraspuolinen yksilö muistuttaa huomattavasti sammakkoa [rana temporaria], sammakkoa muistuttava ulkonäkö ei kuitenkaan ole lajityypillinen ominaisuus])

Kuvassa uros- ja naaraspuoliset Homo Sapiens Sapiens – lajin edustajat. (Naaraspuolinen yksilö muistuttaa huomattavasti sammakkoa [rana temporaria], sammakkoa muistuttava ulkonäkö ei kuitenkaan ole lajityypillinen ominaisuus])